Vuonna 1957 nähtiin suomalaisissa televisioissa Mainostelevision ensimmäinen lähetys. Tästä asti Suomessa on voinut nähdä TV-mainontaa, joka on edelleenkin melko suosittu mainonnan muoto. TV-mainonnan osuus koko mediamainoskakusta on kuitenkin laskussa netin suosion kasvun vuoksi: muiden mainosmuotojen, kuten verkkomainonnan, osuus on nousussa, mikä on ymmärrettävää, ottaen huomioon nettiorientoituneen sukupolvemme kasvun. Verrattuna naapurimaahamme Ruotsiin olemme kuitenkin selvästi jäljessä verkkomainonnassa. TV- ja verkkomainonnan osuudet kokonaismainonnasta ovat nyt samat, mikä tarkoittaa, että televisioon ja internetiin käytetään Suomessa yhtä paljon mainosrahaa.Vaikka onkin hienoa, että mainonta- ja markkinointiala pystyy tarjoamaan suomalaisille töitä, mieleenpainuvia iskulauseita ja neljän minuutin välipalataukoja TV-ohjelmien lomassa, meille “ohita mainos klikkaamalla”-tyypeille verkkomainonnan lisääntyminen lisää vain verenpainetta. TV-mainonta taas on jo niin iskostunut meihin, ettei se enää häiritse kovinkaan paljoa televisiota katsoessa (vaikka onkin kerrassaan pöyristyttävää, että eri kanavat pitävät mainoskatkonsa melkein samaan aikaan). Sitä paitsi TV-mainonta on useita kertoja inspiroinut uusien sanontojen käyttöönottoon ja näin monipuolistanut suomen kieltä. Esimerkkinä näistä innovatiivisista sanonnoista toimii DNA:n maineikas mainoslausahdus “Elämä on”; vaikka lause kuinka ärsyttäisi sen kuulijaa, on pakko myöntää, että mainoksella oli aikanaan suuri vaikutus suomalaisiin katsojiin, eikä kyseistä mainosta helpolla unohda (mikä on myös hyvän mainoksen ominaisuus).