Piilomarkkinointi elokuvissa

Piilomarkkinointi on kiellettyä Suomessa. Kuluttajaviraston (2014) mukaan mainoksen tulee olla selkeästi mainos, mainosvälineestä ja esitystavasta riippumatta. Mainoksen tulee myös selkeästi ilmoittaa mainostettava tuote ja mainostava taho. Edellä mainitun määritelmän mukaan tuotesijoittelu elokuvissa saattaa tietyissä tapauksissa olla piilomarkkinointia. Tuotesijoittelua ei kuitenkaan ole kokonaan kielletty lailla Suomessa, Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa, vaikka tiettyjä rajoitteita onkin asetettu ainakin kahdessa ensiksi mainitussa maassa.

Tuotesijoittelusta on tullut erittäin yleistä elokuvissa, ja kyseisen toiminnan ideana on mainostaa tuotteita hienovaraisemmin ja huomaamattomammin kuin tavallisissa mainoksissa. Tuotesijoittelu ja niin sanottu lavastessijoittelu (eng. prop placement) eroavat kuitenkin toisistaan huomattavasti. Tuotesijoittelussa yritykset maksavat tuotteidensa mainonnasta elokuvissa, kun taas lavastesijoittelussa yritykset antavat tuotteitansa lavastuskäyttöön ilmaiseksi. Mikäli tuotesijoittelu ei ole tarpeeksi selkeää, se lasketaan piilomarkkinoinniksi.

Iso-Britanniassa lastenelokuvissa ei saa olla tuotesijoittelua, ja muissa elokuvissa tuotesijoittelu tulee olla selkeästi ilmaistua Ofcomin lanseeraaman logon avulla. Hyvänä esimerkkinä kyseenalaisesta tuotesijoittelusta lastenelokuvissa on E.T: The Extra Terrestrial (1982) -elokuva, jossa päähenkilö pudottelee selkeästi Hersheyn Reece’s Pieces -karkkeja maahan houkutellakseen E.T:n seuraamaan jättämäänsä janaa. Vaikka kyseinen markkinointikikka olisikin kenties laillista Yhdysvalloissa, nykyisten lakien mukaan yllämainittu piilomarkkinointi ei olisi hyväksyttävää esimerkiksi Iso-Britanniassa, koska elokuva on suunnattu lapsille. Tästä huolimatta tuotesijoittelu ja mahdollisesti myös piilomarkkinointi ovat lisääntyneet elokuvissa viime aikoina; onko elokuva-alalle tulossa aika, jolloin piilomarkkinointia katsotaankin eettisesti hyväksyttävänä? Se jää nähtäväksi.